I'm just a kid.

En oikein tiedä miten tämän aiheen aloittaisin. Rakastan sitä että voin olla oma itseni! Se siis voisi olla merkinnän aihe.

Rakastin sitä aikaa, kun viimein tajusin, ettei minun tarvitse tanssia muiden pillin mukaan. Että minä voin olla oma itseni ja tehdä ja näyttää ja ajatella niin kuin itse haluan. Minun ei tarvitse aina vain olla hiljaa nurkassa ja nyökytellä asioille, joista olen täysin eri mieltä. Voin puolustaa niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.

Sellainen aika hiljainen minä olin. Suurimman osan elämästäni oikeastaan. Kun sitten musiikki ja bändit saivat minut tajuamaan että voin olla oma itseni, voin uskaltaa, oli kuin elämäni olisi alkanut uudestaan. Kuin olisin herännyt eloon ensimmäistä kertaa syntymäni jälkeen.

Kun aloin pukeutumaan niin kuin halusin, se ärsytti joitain ihmisiä. Miksi minä voisin olla erilaisempi kuin he? Miksi minä en voinut näyttää "normaalilta" ja sitä rataa. Miten voisin nyt näyttää tältä, kun ennen näytin siltä? Moni voisi sanoa, ettei pukeutuminen liity asiaan mitenkään, mutta minulle se ainakin liittyy. Se on osa minua, joten se liittyy siihen mitä olen.

Nykyään tykkään ärsyttää ihmisiä sillä miltä näytän. En välttämättä näytä kovin erikoiselta, mutta minä olen minä. En kulje muiden mukana vain siksi että kuuluisin joukkoon, että minut hyväksyttäisiin. Olen sitä mitä olen ja silti minulla on ihania ystäviä, tuttuja ja vaikka mitä, enkä muuttaisi itseäni kenenkään takia. Minä kuulun joukkoon, eikä minun tarvinnut eikä tarvitse muuttaa mitään!

Miksi tämä kaikki siis ärsyttää joitain ihmisiä? Jos he eivät uskalla näyttää ja olla sitä mitä haluaisivat, se on heidän murheensa. Olettehan ihmiset aina juuri sitä, mitä te haluatte. Nostakaa päänne, sanokaa vastaan ja näyttäkää, että vaikka ette välttämättä ole ehjiä, teillä on vitusti enemmän munaa olla juuri oma itsenne.

Rakastan elämää.

I don't want you to hide.

Päätin valita ensimmäiseksi aiheekseni keikat ja konsertit, koska ne ovat lähinnä sydäntäni. Tietenkin näihin liittyy se tärkein asia, musiikki, mutta tällä hetkellä keskityn vain edellä mainittuihin. Muuten tästä merkinnästä tulisi pitkä kuin matka Kokkolasta Helsinkiin, enkä itsekään jaksaisi välttämättä sitä lukea.

Te jotka käytte keikoilla, tiedätte varmasti mistä puhun. Keikat ovat minulle niin tärkeä asia, että on aika vähän asioita, joita edelle voi laittaa. Toisaalta, vihaan laittaa asioita itselleni tärkeysjärjestykseen, sillä ei jokaista asiaa voi mitata samalla tavalla.

Monet ihmettelevät miksi käyn keikoilla. Miksi ne ovat minulle niin tärkeitä. Eikö riitä se, että näkee jonkun artistin kerran. Eikö siellä ole liikaa ihmisiä. Eikö kappaleisiin kyllästy. Eikö musiikki riitä levyltä. Eivätkö rahani mene hukkaan, kun käytän sen johonkin tällaiseen (Olkaa hyvät ja kysykää lisää kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni).

Vastatakseni joihinkin kysymyksiin, käyn keikoilla, koska ne antavat minulle niin paljon. Kun jonkun bändin musiikkiin rakastuu, se on vain pakko kuulla livenä. Mikään ei ole parempaa, kuin nähdä bändin esiintyvän silmiesi edessä ja kuulla se kaikki juuri siinä. Kun kuulee juuri sen kappaleen, jota on kuunnellut repeatilla kenties liiankin monta kertaa ja tuntee kyynelten polttelevan silmäkulmissa, koska se kuulostaa niin paljon paremmalta kuin levyllä. Kun kuulee sen bändin laulavan, joka nuoruutesi masentavimpina hetkinä antoi lohtua ja sanoi että olet juuri ihana tuollaisena, lohdutti ja paransi itsetuntoasi.Kuulla ne laulut, jotka ovat kuin suoraan elämästäsi tai ne, mistä tulee rakkaita muistoja mieleen. Ne laulut, jotka laitoit jauhamaan kaijuttimistasi, ettet kuulisi vanhempiesi riitelyä alakerrasta. Kaikki tuo ja vielä enemmän.

Kaikki ystävät ja kaverit, jotka olen tavannut kun olen matkustanut kuuntelemaan bändejä. Jotkut ovat yhä läheisiä, toiset eivät, mutta silti en mitään vaihtaisi pois. Minulla on niin paljon ystäviä ympäri Suomea ja maailmaa vain jonkun bändin takia. Miksi se olisi huono asia?

Miksi raha menisi minulla hukkaan? Mihin muuhun sen käyttäisin? Kuka päättää siitä, mikä on turhaa rahankäyttöä? Minulle tärkeintä on käyttää rahani siihen, mikä saa minut tuntemaan itseni hyväksi, kokonaiseksi, minuksi. Eikö sen pitäisi riittää? Minä olen onnellinen keikoilla, missä sinä olet onnellinen?

Rakastan elämää.

Iloa.

Tämä blogi tulee kertomaan kaikesta ihanasta. Se voi olla joku pieni asia elämässäni tai sitten suurikin. Pääasia että se tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi. Seuraavan kerran kun mieleeni putkahtaa ajatus "Tämä se on, rakastan elämää juuri tämän takia", kirjoitan sen ylös. Koska kuka haluaa aina lukea masentavia asioita, kun elämässä on niin paljon hyvääkin?

Kiitän ja kuittaan.