Minusta tuntuu, että jokainen merkintäni liittyy vain musiikkiin. Älkää huoliko, kyllä minä vielä löydän elämästäni jotain muutakin, mikä tuo yhtä suurta iloa kuin musiikki. Tällä hetkellä ei vain ole muita aiheita kuin musiikki, siksi saatte kestää jauhamiseni!
On hirveästi puhetta siitä, että jotkut bändit pelastavat ihmisiä. Musiikki auttaa jaksamaan, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Siihen voi luottaa, se ei petä (puhun musiikista, en bändeistä tai heidän käyttäytymisestään). Olen täysin samaa mieltä. Musiikki tuo meidän elämäämme jotain sellaista, mitä ei sanoin voi kuvailla. Se etsii sen pienen (tai suuren) kolon syvältä sisimmästäsi ja jää sinne asumaan, toivottavasti ikuisesti. Ja aina kun tuntuu siltä, että se kohta sisässäsi alkaa sortua, voi sen täyttää musiikilla taas.
Musiikki pelastaa henkiä.
Olen usein pohtinut, pelastiko/pelastaako musiikki minut? En ole koskaan ollut itsetuhoinen, en ole koskaan miettinyt itsemurhaa, enkä koskaan ole ollut kovin surullinen ihminen. Silti, en voi sanoa etteikö musiikki olisi pelastanut elämääni. Mitä tekisin jos musiikki ei olisi vienyt minua mukanaan? Olisinko tässä?
On niin surullista ajatella, että joka puolella on ihmisiä, joita ei pelasta mikään. Heillä ei ole elämässään sitä lankaa, joka jaksaisi pitää heidän tilkkutäkkinsä kasassa. Voi kun vain voisi antaa heille sen saman ilon, minkä musiikki antaa minulle ja miljoonille muille ihmisille!
Tässä teille kappale, mikä saa minut erittäin iloiseksi. Se saa minut muistelemaan niitä aikoja, kun nuorempana olo tuntui vain niin paskalta, vaikka siihen ei välttämättä syitä ollutkaan. Ei ole väliä mitä kuuntelet, ei vaikka kaikki muut vihaisivat sitä. Tärkeintä on se, että juuri sinä pidät siitä.
Rakastan elämää.
